keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kuulumisia






Päiväunet on parhautta meidän perheessä. Tekee niin hyvää nukkua päivällä, etenkin nyt kun joudun herättelemään neitiä öisin syömään, kun toinen vaan nukkuisi useamman tunnin putkeen. Viime perjantaina meillä oli neuvola. Neidin paino ei ollut vielä noussut syntymäpainoon ja viikonloppuna sitten söimme söimme ja söimme. Maanantaina oli kontrolli, jossa sitten paino oli laskenut entisestään :( Iso huolihan siinä iski, sillä en käsittänyt miten se on mahdollista.
Tuli ohjeistus lisämaidosta ja tälle äidille itku. Koin olevani huono äiti, kun en saa lastani edes ruokittua. Tyhmää, tiedän. Olin päättänyt olla itselleni armollisempi imetyksen suhteen tällä kertaa, sillä pojan kanssa imetin vajaa 12kk eikä se todellakaan aina ollut ihanaa. Nyt kärsin vielä todella paljon voimakkaammasta imetyskivusta joka ei ota helpottaakseen. Olen stressannut imetystä todenteolla ja se ikävä kyllä on vaikuttanut maidontuloon, vaikka alkuun uin maidossa. Neidin vatsa ei toiminut ja hän huusi vatsakipuja monena iltana / yönä. Eilen sitten korviketta satuaan, ei mennyt kauaa kun vatsa alkoi toimimaan. Iso helpotus! Luultavasti vatsan toimimattomuus johtui siitä ettei ylimääräistä nestettä ollut. Ja kävimme myös vyöhyketerapiassa, joten uskon siitäkin olleen apua. Nyt neiti on paljon virkeämpi ja jaksaa imeä rinnallakin paremmin, joten korvikkeesta on kyllä apua. Ja tärkeintä on tientenkin lapsen hyvinvointi. Kun paino lähtee nousuun on tarkoitus jättää korvikkeet pois. Olen nyt pumppaillut maitoa pakkaseen, jotta voimme sitten tarvittaessa antaa lisämaitona niitä. Muutamaan päivään en edes saanut pumpattua sillä stressi vaikutti siihenkin. Mikä oravanpyörä!

Muistan poikaani odottessa, kun joka paikassa korostettiin imetyksen tärkeyttä. Enkä kiistä sitä. 
Missään vaiheessa ei kuitenkaan puhuttu siitä, että se voi sattua.. ja usein sattuukin. Pojan perhevalmennuksessa kysyttiin kuinka kauan äitejä on lapsuudessa imetetty... ikään kuin se olisi mittari sille kuinka kauan tulet lastasi imettämään ( sille se kuullosti...ja muistelen, että niin vetäjä sanoikin  ). Tuntuu, että äideille luodaan paineita imetyksestä ja esim. nyt kun haluaisin oikeasti tietää miksi se sattuu niin paljon, en saa mistään vastausta. Kipua siis vaan pitää kestää huoh!. Imetysote on tarkistettu nyt jo useammalta taholta, se ei ole syynä. Rinnat ei enää onneksi valu verta, mutta kipu on todella raastavaa. Ja luulen, että neitikin reagoi siihen, kun äiti itkee hysteerisesti imetyksen aikana ja välillä huutaakin... imetyksenhän pitäisi olla ihana hetki molemmille.

No eiköhän tässä parempaan suuntaan olla menossa kuitenkin ja jaksan uskoa, että vielä se kipu helpottaa  :) Neiti ainakin nauttii pulloruokinta hetkistään innoissaan, kun ruoka tulee niin helpolla hahaha. Ja tämä äiti nauttii kahdesta ihanasta & rakkaasta lapsestaan...

Ensi viikolla isi  palaa takaisin töihin joten jännittää sekin jo...Vinkkejä selviytymiseen otetaan innolla vastaan :)



  



28 kommenttia :

  1. Voi kuinka jotenkin tuli paha mieli sun puolesta mitä käyt läpi ja niinkuin sanoit tärkeintä että lapsi kasvaa ja kehittyy, tuli se maito sitten muualta kun sinulta. Stressi on kaikista pahin juttu, laittaa koko kropan ihan lukkoon ja silloin ei kyllä mikään onnistu. Toivotan ihan hirveästi tsemppiä teillä ja kyllä asioilla on taipumus järjestyä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Kiitos kovasti N, alkaa jo hieman helpottamaan.. valoa siis näkyvissä tunnelissa :)

      Poista
  2. Hei,
    Minulla kesti noin 2kk ennenkuin kipu laimeni -- otti todella voimille tuo imetys ja minulla rinnat valui verta vaikka kuinka tuulettelin ja rasvasin..vauva puklasi ihan verikokkareita (yäk!!)..
    Siinä oli kyllä läheisyys ja nautinto kaukana. Lähinnä oli niin suuri huoli vauvan hyvinvoinnista, että yritin jaksaa.. tosiaan pari kuukautta meni irvistellen sekä itkien ja olin luovuttamassa jo, kun sitten alkoi helpottamaan. Mutta apua pitää saada ja itse sain meidän ihanasta neuvolasta.
    Tsemmpiä!
    Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Joo hieman alkaa jo helpottamaan, enää kipu ei kestä koko imetystä. Lähinnä se on vain alku ja välillä imetyksen jälkeen tulee kummia vihlontoja.
      Onneksi mies on hyvä tuki ja pumppaaminenkin alkaa taas sujumaan kun stressi on vähentynyt. Ja meilläkin on kyllä ihana neuvola, mutta kivulle ei vaan tunnu löytyvän
      syytä. Kiitos tsempistä :)

      Poista
  3. Imetys sattuu lähes poikkeuksetta ja joskus todella PALJON! Mulla sattu imetys enemmän kun synnytys, se oli todella tuskallista. Siihen voi muuten ottaa jopa särkylääkettä, tai kokeilla auttaako rintakumit. Todennäköisesti imuotteessa on vielä vähän häikkää, joka on todella yleistä pienillä vauvoilla. Muutaman viikon päästä kun suu kasvaa, niin pitäs helpottaa! Yritä olla stressaamatta ja muista herkutella hiilaripitoisia ruokia, se lisää maidontuotantoa ja tekee muutenkin hyvää mieltä ;) Ja lepää & juo vettä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Joo sama täällä.. miehelle totesin, että kipu todella sattui enemmän kuin synnytys !
      Joo keksin kokeilla särkylääkettä, ehkä auttoikin särkyyn joka vaivannut imetysten välilläkin. Rintakumi auttoi silloin kun rinnat oli ihan rikki ja verellä. Joo uskon, että helpottaa täysin kun vauveli kasvaa. Kiitos tsempistä :)

      Poista
  4. Olen lukenut hetken blogiasi ja nyt on pakko kommentoida. Meillä on nyt kuukauden ikäinen ihana vauva, kolmas lapsemme, se viimeinen, iltatähti. Mulla ollut imetyksen kanssa niin vaikeaa nyt, että itkuja on itketty monesti, hermot menetetty totaalisesti ja huolta pienestä kannettu. Vauvamme saavutti syntymäpainonsa kahden ja puolen viikon iässä ja siihen pääsimme osin korvikkeella ja pumpatulla rintamaidolla. Nyt olemme päässeet korvikkeessta ( toivottavasti) eroon, mutta imetys on todella hankalaa ajoittain. Edelleen vauva saa pääsääntöisti ravintonsa pumpatusta rintamaidosta pullosta. Jotakin positiivista sentään tapahtui parin todella hankalan päivän jälkeen. Viime yö oli nyt ensimmäinen, kun vauva söi vain rinnasta. Ei siis tarvinnut hakea pulloa eikä pumpata. Olen niin onnellinen tästäkin, vaikka sitten aamulla annoin pullostakin maitoa. Pienin askelin eteenpäin!
    Ne kamalat syyllisyydentunteet, ovat lienee pahimmat. Itse tekee itselleen stressin ja pahan olon.
    Kovasti tsemppiä teille. Jään seuraamaan :).
    Tuikku

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Ihanaa Tuikku kun kommentoit, toivottavasti kommentoit jatkossakin :) Elämme siis samaa vaihetta ja voin niin kuvitella olosi. Meilläkin neiti saavutti nyt syntymäpainon ja nyt osaan onneksi suhtautua korvikkeeseen jo hyvillä mielin. Tärkeintähän tosiaan on, että lapsi voi hyvin, äitiä unohtamatta.Stressi on onneksi katoamassa ja huomaan heti pumppaamisen olevan helpompaa. Kiitos tsempistä ja samaa toivotan sinnekin :) Toivottavasti mekin päästään
      korvikkeista jossain vaiheessa tässä eroon.

      Poista
  5. Olen ollut ja ajoittain olen vieläkin niin samoissa ajatuksissa kanssasi! Juuri samanlaisia tunteita. Tsemppiä!
    Meillä on valvottu nyt taas enemmän, olisikohan hampaat? Toisaalta toivoisin, että vauva-aika ei mene niin nopeasti ja taas toisena hetkenä toivon, että oltaisiinpa jo selvitty tästä alkuajasta. Äitinä oleminen on hurjan ihanaa, mutta samalla myös murehtimista. Toivottavasti teillä helpottaa pikapuoliin!
    Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Voih hampaita, ne tosiaan saattaa valvottaa. Kyllä äitejä koetellaan imetyskipujen kanssa, mutta tosiaan vaikuttaa sille, että ne on todella yleisiä.
      Miksihän niistä ei puhuta neuvolassa jne. etukäteen?
      On jo hitusen helpompaa imetys huh! Kivaa kuulla sinusta :)

      Poista
  6. Kovasti tsemppiä!
    Muistan omalla kohdallani imetyksen sattuneen myös todella paljon, itkin joka kerta sekä imettäessä että pumpatessa.
    Ja lopulta maidon tulokin väheni niin paljon ettei imetyksestä ollut hyötyä tai iloa kummallekaan, niinpä siirryttiin kokonaan korvikkeeseen. Tietysti asiaan vaikutti myös se että tyttö oli niin pieni syntyessään ettei jaksanut kunnolla imeäkään.

    Pieni neiti on kovasti isoveljensä näköinen yllä olevassa kuvassa :) Niin suloinen kuva ♥

    VastaaPoista
  7. Itse imetin ja V sai apteekin erikoiskorviketta koko 10kk imetysajan :) Kun ei kahdessa viikossa lähtenyt paino nousemaan yhtään grammaa.
    Itse taas pidin kiinni siitä että lisämaitomäärä ei noussut päivä päivältä, vaan pysyi vakiona. Eli kun vauvan näläntarve muuttui, tilasi hän lisää maitoa rinnalta sitten.
    Mulla alkaakin parin päivän päästä imetystukiäitikurssi ihan virallisesti, taas yksi tavoite kohti mun unelmaa :) Sen lisäksi istun ensikuun doula-koulutuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuullostaa super hienolle! Imetystukea
      Ajattelin kotiin soitella, jos kipu vielä jatkuu muutaman
      Vkon päästä. Ja nyt vaan yritän olla stressaamatta :)

      Poista
  8. Ihana blogi :)


    http://perintopesa73.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Voi kiitos Emmi :)
      Täytyykin vierailla omassasi!

      Poista
  9. Voi miten superihana kuva tuo päiväunikuva <3

    VastaaPoista
  10. Mulle oli tosi kova paikka kun maidon tulo lakkas... Pikku poikamme syntyi 2kk ennen laskettua aikaa ja maidon puristelussa oli kova homma, että poika sai ensimmäiset tärkeät maitotipat. Teholla ollessaan en saanut rinnalle kuin muutaman kerran vuorokaudessa ja pikkuinen ei jaksanut imeä :( Minä kotiuduin mutta poika jäi lastenosastolle. Kotio sain pumpun ja heräilin kolmen tunnin välein yöllä pumppaamaan, mutta ei sieltä montaa kymmentä milliä tullut. Pitkä matka sairaalaan, huoli, unohdin syödä enkä nukkunut, joten maidon tulo tyrehtyi kolmen viikon päästä kokonaan. Monet kyyneleet vuodatin yöllä pumppaessani, kun maitoa ei tullut... Nyt poika reipas ja kohta 9kk, eikä ole sairastanut ja kasvanut hyvin, joten kyllä korvikkeellakin selviää :) Onneksi oli ihania hoitajia, jotka eivät "syyllistäneet" vaikka maitoa ei tullutkaan.

    VastaaPoista
  11. Ihana kuva pikkuisista! <3 Onpa kyllä kurja kuulla, että tuollasta haastetta ja stressiä on :( Kyllä mäkin tuossa loka-marraskuussa moneen kertaan manasin, että kuinka se vauvaelämän ja nimenomaan imetyksen aloitus voikin olla niiiiiin raskasta ja hankalaa, vaikka on jo kerran muka kaiken kokenut! Nyt ne imetystukilistan sivut näyttäisi jonkinlaisena versiona toimivan eli jos vielä haluat imetysotejuttuja varman päälle varmistella tai jos jollekin muulle näistä vinkeistä olisi jotain hyötyä, niin www.imetystukilista.net ja sieltä otsikon "imetysasento ja -ote" otsikon alta löytyy hyvää asiaa. Erityisesti kohdassa "vauva haukkaa hampurilaista" on tosi konkreettiset ja hyvät ohjeet. Noiden vinkkien avulla mulla kipu helpotti. Myös www.maitolaituri.imetys.fi on hyvä sivusto.

    Mutta joka tapauksessa toivottavasti ennen kaikkea löytäisit itsellesi sitä hyvää oloa ja stressittömiä hetkiä yhä enenevässä määrin! <3 Ja se vanha klisee on erittäin paikkansa pitävä, että imetys ei hyvää äitiyttä määritä! Jos se ei onnistu niin sitten ei onnistu :)

    Ja tsemiä ensi viikolle! Mua itseä jännitti kyllä tosi paljon miehen töihinpaluu :D Mutta selvitty on, siitäkin huolimatta, että meillä on ollut aika itkukaaosta (Pikulla paljastunut nyt ainakin maitoallergia). Aika nopeasti sitä kuitenkin alkaa löytää niitä omia tapoja hoitaa asioita mahdollisimman jouhevasti. Ja jos kotoa haluaa liikenteeseen lähteä, niin helpottaa huomattavasti, jos on edellisenä iltana pakannut kaikki tarvittavat jutut mukaan, laittanut vaatteet valmiiksi ja sitä rataa. Itse tosin oon kyllä tuollasessa ennakoinnissa aika surkea ;) Alkuun musta ainakin tuntui kauheen vaikealta se, että pitäisi koittaa kovasti huomioida isompaa, kun kaikki aika tuntui välillä menevän juurikin siihen, että saisi tuon vauvan ruokahuollon toimimaan. Eli kannattaa olla itselleen armollinen ja sallia tavallista enemmän piirrettyjen katselemisia, uusia leluja tai mitä ikinä se onkaan, millä isomman saa pysymään tyytyväisempänä. Ja antaa kodin olla rauhassa pommi :D Kyl se siitä sitten pikkuhiljaa lähtee!

    VastaaPoista
  12. Ensinnäkin, ihana kuva! Ja sitten tsemppiä ihan tosi paljon! Tulee ihan kohta parin vuoden takaiset ajat mieleen..samanlaista oli meillä. Ja kuinka minä silloin luulinkaan, että vika on minussa, että teen jotain väärin, kun imetys ei onnistu ja sattuu ja lapsi itkee nälkäänsä ja paino ei ´nouse..yms. Meillä kävi imetystukihenkilö ja puhuin asiasta neuvolassa ja viimein sirryttiin korvikkeeseen. Vaikka omat tunteet heittelivät ja itku oli herkässä (kun olisin niin halunnut imettää!) niin, hyvä päätöshän se lopulta oli. Tosin pumppasin kyllä maitoa vielä jonkin aikaa tuon päätöksen jälkeen ja pullostahan pikkumies sitten tyytyväisenä maidon sai. Minua hämmästyttää, että imetyksestä puhuttaessa ei useinkaan mainita kipua, sitä että imetys ei välttämättä vaan lähde sujumaan. Mielestäni myös siitä pitäisi avoimemmin puhua. Mutta jokatapauksessa ihania hetkiä pienen kanssa ja positiivisia ajatuksia:)

    VastaaPoista
  13. Meillä on vähän sama tilanne, eli tytön paino ei noussut sairaalasta kotiuduttuamme ja terkkarin kehotuksesta aloimme antaa korviketta imetyksen ohella. Tosin mulla ei imetys ole sattunut oikeastaan missään vaiheessa, mutta maitoa ei vain tule riittävästi ja toinen ongelma on se että vauva on vähän laiska imemään rintaa ja nukahtaa siihen tosi helposti. Itselleni oli kanssa vaikeaa se, että vauva huutaa nälkäänsä imetyksen jälkeen. Tulee tosiaan sellainen olo, että on huono äiti kun ei saa lastaan ruokittua. Onneksi meidän lastenneuvolan terkkari on ollut ymmärtäväinen ja tukenut korvikkeen antamista, eikä ole syyllistänyt mitenkään. Kun suhtautumistapoja voi olla niin monenlaisia. Meidän prinsessamme on nyt 7-viikkoinen ja arki on alkanut sujumaan ihan mukavasti. Hän on meidän esikoinen, joten alussa kaikki oli ihan uutta ja tämä uudenlainen elämä vaati vähän totuttelua. Paljon tsemppiä siis teille sinne!

    VastaaPoista
  14. Paljon tsemppiä ja voimia! Yhtä kirjaa suosittelen erittäin lämpimästi ,Elina Tanskanen-Jetlagissa. Oivalluksia toisinaan niin haastavasta vauva-ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Voi kiitos Tanja, ja kiitos vinkistä :)

      Poista
  15. Voimahali!! Itse en ressannut imettämisestä ollenkaan kunnes olin synnärillä Elle kainalossa ja hoitajat loi niin kauhean paineen ja sama jatkui kotona kun neuvolatäti loi saman stressin kuin sairaalassa. Ihan kamalaa! Ja kun Elle oli aika pieni niin oli pakko saada maitoa että paino nousee,niin sitten me luovutettiin kun siitä ei kertakaikkiaan tullut mitään. Ensi kerralla toivottavasti onnistuu <3 Ihania kuvia oot ottanut <3

    VastaaPoista
  16. Voi että :( pystyin vain kuvittelemaan sen kivun ja pelkään että se tulisi myös omalle kohdalleni :'( Tuntui niin pahalta lukea miten raukka joudut kärsimään...:( Ystävälläni on ollut aika samanmoinen kokemus vuosi sitten ja muistan hänenkin kertomansa erittäin hyvin. Tsemppia ja voimia hirveästi <3 toivottavasti tilanne helpottuu pian!!!

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi !