sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Pienet & rakkaat...



Äidin pienet rakkaat..

Eilen olin täysin hormonihuurujen vallassa, itketti vaikka kaikki on hyvin ja olen super onnellinen pienistä ihanista lapsistani. Oli pakko lähteä haukkomaan raitista ilmaa sillä tuntui, että seinät kaatuvat kotona päälle. Suositus olisi pysytellä kotona pari viikkoa. Puin tytön hyvin ja laitoin vielä untuvapussin sisälle ja ulos. Teki niin hyvää, eikä itkettänytkään enää :) Niin ja kurvasin kampin Mormor cupcakesin kautta.. nam! Imettäessä tekee kummasti mieli makeaa koko ajan.


Muutamassa kaupassakin piipahdin...



13 kommenttia :

  1. Voi toisia... <3 Päivitähän muru sun profiilisi, oot nyt myös pienen prinsessan äiti! :) Ilmoile, kun voidaan neidin kanssa tulla moikkaamaan teitä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivitys tehty tänne ;) tattis!
      Joo ilmoilen, oisko parin vkon päästä kun
      S palaa töihin :) ?

      Poista
    2. Jeps, näin tehdään! Tsemppiä hormonihuurujen kanssa... ;D

      Poista
  2. aaaw mikä kuva <3 apua miksi suositus pysytellä 2vkoa kotona? t. tietämätön ensikertalainen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvan tulisi saavuttaa syntymäpaino ennen ulos lähtöä &
      Vuodenaikakin vaikuttaa asiaan. Pitäisi vältellä
      Paikkoja, joissa ihmisiä paljon siis pöpöt ;) Poika syntyi huhtikuussa
      Ja kotiin päästyä lähdimme äänestämään :) sää oli
      Niin lämmin & aurinkoinen, Ja silloinkin kätilö muistutti
      Kotona pysymisestä ;) toki äidinkin on hyvä levätä
      Ison uurastuksen jälkeen joten kai sekin siinä
      Takana.

      Poista
    2. ok, kiitos selvennyksestä :) toivottavasti päästään myös ulos vähän nopeammin kun huhti-/toukokuussa kevät jo pitkällä.

      Poista
  3. Ihana kuva :)

    Hyvä kun lähdit ulkoilemaan - jaksaa taas paremmin.

    t.Sanna

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. ihana kuva, ihanat lapset :) Tuo synnytyksen jälkeinen hormonimyrsky on aivan hirveetä, yks kamalimmista oloista mitä tiedän. Sillon kun pitäis olla superonnellinen (ja onkin!) niin toisaalta tuntuu että mistään ei tule mitään, elämä on muuttunut yhdessä hetkessä eikä vanhaan enää ole paluuta. Kaikki paruttaa ja huhhei. Onneksi sekin menee pian ohi :)
    Meidän neljäs lapsi joutui osastolle ollessaan viikon ikäinen ja minä tietenkin olin hänen kanssaan siellä sen 2viikkoa. Muut lapset oli isin kanssa kotona ja minä paruin ekat kolme päivää taukoomatta.. Aina kun lapset tuli käymään/minä kävin kotona, itkin vaan ihan hullun tavalla ja olin varma etten selviä tervejärkisenä kahta viikkoa sairaalassa. Jälkeenpäin naurattaa, mutta voi että se oli tuskaista aikaa!

    VastaaPoista
  6. Ihana kuva, kauniit lapset! :) Hyvä kun pääsit vähän kävelemään.

    VastaaPoista
  7. Ihana tunteikas kuva. Onnea pikkuisesta ihmeestä. <3

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi !