maanantai 9. tammikuuta 2017

Huippuhyvää kotiruokaa ja uuden arjen kuulumisia




  Meillä on alkanut taas uudenlainen arki. Pienin on nyt aloittanut päiväkodissa ja hänen kanssaan harjoiteltiin viime viikko. Se on hänelle ja koko perheelle iso muutos. Hän on onneksi luonteeltaan  reipas ja sosiaalinen mikä helpottaa omaa epävarmuuttani ja syyllisyyden tunnettani kun mietin onko hän ihan liian pieni vielä päiväkotiin. Kolmesta lapsesta hän on se, joka on pienestä asti joutunut pitämään puoliaan ja onkin aika pippurinen tapaus, mutta niin iloinen ja avoin kaikelle uudelle. Hän on pienestä asti tottunut muihin lapsiin ja elokuussa sisarusten aloittaessa päiväkodissa hän selkeästi ikävöi sisaruksiaan ja vielä kun kaikki lähialueen lapsetkin aloittivat päiväkodissa oli hänellä hiukan ehkä " orpo " olo vain äidin seurassa, vaikka ihanaa laatuaikaa saimmekin viettää. Muihin lapsiin tottuneena oman ikäisten seura varmasti tekee taas hyvää. Ainakin hän nauttii, vaikka eron hetkellä vielä itku tuulekin. Miten lujaa voikaan pieni ihminen takertua kiinni ja miten sydäntä raastavaa on antaa oma itkevä lapsi hoitajan syliin. On aina helpottavaa kuulla, että tilanne on rauhoittunut nopeasti ja torstaina hakiessani häntä kotiin, neiti topakasti sanoi ettei halua kotiin ja juoksi karkuun. Mikä varmasti johtui ikävästä, mutta myös siitä, että siellä on oikeasti ihan kivaa. Samassa ryhmässä on onneksi muutama vanha tärkeä kaveri, joten sekin helpottaa sopeutumista ja tietysti uusia kivoja kavereita. Hoito on vasta alkanut, joten sopeutuminen voi viedä aikaa. Luottavaisin mielin.

Uudenlainen arki tuo kuitenkin lisää hektisyyttä elämään ja arkea on ihan kirjaimellisesti suunniteltava etukäteen. Kuka vie ja hakee lapset ja ruoan on oltava päiväkodin jälkeen nopasti valmiina. Isommilla lapsilla on ollut nyt huutava nälkä kotiin tullessa ja väsymys painaa heilläkin sillä muutos osapäiväisestä kokopäiväiseen on heillekin iso muutos. Ruokapuoli tässä lapsiarjessa on pyykkien lisäksi itselleni välillä se murheenkryyni, vaikka enää ei viikolla tarvitse laittaa lapsille ruokaa samalla lailla kuin ennen. Tykkään kyllä laittaa ruokaa, mutta ihan liian usein menen sieltä mistä aita on matalin. Rakastan keittokirjoja ja ne onneksi inspiroivat todella paljon silloin kun oma pää ei toimi. 

Samasta padasta - kirja on meidän perheen uusin suosikki. En yhtään ihmettele, että tämä kirja on valittu hiljattain Suomen parhaaksi lapsiperheiden keittokirjaksi, sillä sitä se todella on. Vielä esikoisen ollessa vauva  jaksoin tehdä soseet itse, mutta toisen lapsen kohdalla aikaa ei todellakaan ollut kolmannesta nyt puhumattakaan. Outi Väisäsen Samasta Padasta - kirja tuo helpotusta lapsiperheiden ruokarumbaan ja olisipa tämä loistava opus ollut saatavilla jo silloin kun aikoinaan tuskailin vauvanruokien valmistamista. Ruoanlaittaminen muuttui suorittamiseksi ja lapsen ruoka jäi helposti liian yksitoikkoiseksi. Terveelliset ja nopeat reseptit syntyvät Samasta padasta niin, että osa ruoasta otetaan sivuun ennen suolan, voimakkaiden mausteiden tai muiden vauvalle tai taaperolle sopimattomien raaka-aineiden lisäämistä. Koko perhe voi kuitenkin syödä samaa ruokaa ja nauttia yhteisestä hetkestä. Omat lapsemme ovat aina olleet avoimia uusille makuelämyksille ja he ovat tottuneet syömään samaa ruokaa kuin me, mutta se vauva-aika oli kyllä sellaista sähellystä. Samasta Padasta - kirja on täynnä ihania ruokaohjeita ja erityisen innoissani olen kasvisruokien ohjeista, sillä kasvisruokiin olen erityisesti kaivannut lisää inspiraatiota. Ne kun helposti jäävät liian mauttomiksi. Kirjan hitaasti haudutettu tomaattispagetti hotkaistiin meillä hetkessä ja koko perheen suosikki resepti on teriyaki-kana, jota lapset toivovatkin usein. Läheskään kaikkia ohjeita en ole ehtinyt vielä testamaan, mutta ihan kaikesta lapset ja me aikuiset olemme pitäneet. Viisivuotias poikamme osaa lukea ja annakin hänen välillä selailla kirjaa ja päättää mitä kokkaamme. Ruoka on meidän perheen yhteinen nautinto ja siitä pidämme kiinni. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille !



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi !